Olen syntynyt 70-luvun alkupuolella ja viettänyt lapsuuteni Tampereen naapurissa. Olen istunut rotvallin reunalla ja oppinut uskomaan itseeni, vaikka muut eivät ole uskoneet. Olen rakentanut harrastuksista itselleni mielentilan, jossa saan olla se mitä haluan - rentoutua ja luoda uutta. Olen huomannut, että kaikki mihin kosken, ei muutu paskaksi, vaikka minulle on lapsena niin uskoteltu.

Perheeseeni kuuluu 90-luvun alussa löytynyt mies sekä meidän kaksi aikuista lasta. Ja leonberginkoira. Elämän tuulet on kuljetellut meitä moneen paikkaan. Ollaan hypätty tuntemattomiin vesiin ja huomattu, että kaikki uusi on vienyt eteenpäin ja antanut enemmän kuin ottanut. Nyt asustellaan kolmistaan Ulvilassa, Porin naapurissa. Tässä on meri lähellä, Pori on sopivan kokoinen kaupunki ja jos haluaa istumaan Tampereelle rotvallin reunalle tai tapamaan lapsia niin reilun tunnin päästä on jo perillä.

Pitkän linjan yrittäjänä arvostan niitä neulesuunnittelijoita ja käsityöalan yrittäjiä, joilla on omia ideoita, eikä heidän tarvitse toistaa muiden jo käyttämiä ideoita. Arvostan myös niitä neulesuunnittelijoita, jotka näkevät kolleegansa voimavarana ja yhteistyömahdollisuutena enemmän kuin kilpailijana tai vihamiehenä. Arvostan rehellisyyttä, ystävällisyyttä ja avoimuutta.

Ihmisenä arvostan luontoa. Arvostan vuodenaikoja; kesän vihreyttä ja talven pakkasta. Arvostan varpusta talipallon kimpussa ja vastaantulevaa kettua aamulenkillä. Arvostan ystävällisyyttä. Arvostan hyviä juttutuokioita enemmän kuin peukkuja somessa. Arvostan koiran sokeaa katsetta ja lämmintä turkkia. Arvostan elämää ja omaa ihanaa ydinperhettä.

Teen neulesuunnittelua. Suunnittelen ohjeita käsityölehdille ja lähes aina on uusia kirjaprojektejakin mielessä. Toistaiseksi ainakin olen vannoutunut kirjoneuleiden tekijä. Koskaan ei kuitenkaan tiedä - välillä saattaa virkkuukoukkukin eksyä käteen.